Aktuellt

Intiasta Suomeen muuttanut IT-osaaja Jayapritha Natarajan työllistyi tamperelaiseen ohjelmistoyritykseen Suomea ja koodia -työvoimakoulutuksen avulla.

Sade alkoi Etelä-Intian Tamil Nadun osavaltiossa marraskuussa 2015 äkisti ja rajuna. Tässä ei ollut vuodenaikaan nähden mitään ihmeellistä. Tällä kertaa sade ei kuitenkaan ottanut loppuakseen. Vettä tuli yrittäjä Jayapritha Natarajanin kotona, osavaltion pääkaupungissa Chennaissa, kuin putouksesta. Vielä saman illan aikana hänen perheensä kotitalon alimmat kerrokset olivat veden vallassa. 

”Nuorin lapseni oli vain kolme kuukautta vanha. Sinä yönä jouduimme jättämään kotimme ja koko siihenastisen elämämme”, Natarajan muistelee tasan kuusi vuotta myöhemmin nykyisessä kotikaupungissaan Tampereella, BearIT-yrityksen toimitiloissa.  

Paikka on Natarajanille tuttu. Hän on valmistunut BearIT:n koulutuksiin keskittyvän sisaryrityksen LearnIT:n yhdessä TE-palveluiden kanssa järjestämästä Suomea ja koodia -työvoimakoulutuksesta vain kahta kuukautta aiemmin. 

Natarajan saapui miehensä ja kahden lapsensa kanssa Suomeen 2016, vajaa vuosi Etelä-Intiaa koetelleen tulvan jälkeen. Suomi ja Tampere valikoituivat uudeksi kotipaikaksi kahdesta syystä: Natarajanin mies työskenteli IT-alalla ja Suomi tuntui pienen lapsen kannalta turvalliselta maalta.  

”Mieheni oli työskennellyt Cargotecilla Intiassa Kalmarin toimistossa 13 vuoden ajan ja hänen samassa yrityksessä Suomessa työskentelevä kollegansa kehui meille Suomea ja hyvää työmarkkinatilannetta IT-alalla.” 

Natarajanin mies pyysi ja sai sisäisen siirron Suomen Cargotecille. Natarajan oli opiskellut Intiassa insinööriksi ja työskennellyt ohjelmistojen testaajana, mutta päätynyt lopulta yrittäjäksi agrikulttuurisia tekstiilituotteita Intiasta vievään ja tuovaan yritykseen.  

Kun tulva iski, viisi vuotta toimineella yrityksellä oli niin hyvä vauhti päällä, ettei tulva tuhonnut sitä. Kun Natarajan muutti Suomeen, hänen isänsä jatkoi yrityksen vetäjänä. 

Tampereella Natarajan huomasi olevansa jälleen nollapisteessä. Ensi töikseen hän suoritti 11 kuukautta kestäneen suomen kielen kurssin sekä haki ja pääsi opiskelemaan Tampereen ammattikorkeakouluun ylempää korkeakoulututkintoa Master of International Business Management.  

”Samaan aikaan, kun opiskelin, etsin myös ohjelmistotestaajan töitä. Pääsin yhteen haastatteluun, mutta koska kielitaitoni ei ollut vielä kovin hyvä, en saanut paikkaa.” 

”Lähetin valtavat määrät hakemuksia, mutta koska kirjoitin ne englanniksi, en päässyt edes haastatteluihin. Kun lopulta osasin niin paljon kieltä, että pystyin kirjoittamaan hakemukset suomeksi, pääsin kahteen haastatteluun isoihin yrityksiin. Mutta niissäkin vaadittiin ensiluokkaista suomea, ja töihin pääseminen kariutui jälleen.” 

Natarajan ei luovuttanut. Samaan aikaan, kun hän opiskeli Tampereen AMK:ssä, hän ryhtyi oman äidinkielensä, Etelä-Intiassa valtakielenä puhuttavan tamilin kielen tuntiopettajaksi Tampereen kansainvälisessä koulussa.  

”Suomen kurssi oli loistava. Opettajamme Anni Hurme Valmennuskeskuksesta oli hyvä valmentaja myös psykologisesti. Silloin kun meillä opiskelijoilla oli epäilyksiä ja epävarmuuksia, hän loi luottavaisen tunnelman ja opetti jokaista tämän vahvuuksien mukaisesti.”  

Natarajan oli ollut Suomea ja koodia -valmennuksessa vasta viikon, kun hän kuuli valmennusta vetäneeltä Teemu Karhulta, että tämä oli antanut Natarajanin CV:n potentiaaliselle IT-alan työnantajalle. Piceasoft-vinkki Teemulle oli tullut TE-palveluista. 

Natarajan muistelee, että tunsi olonsa epätodelliseksi, vaikka mitään varmuutta vakituisesta työpaikasta ei vielä edes ollut. 

”Luulin ensin, että olin kuullut väärin. Ajattelin, ettei se voinut olla mahdollista. Olin hakenut töitä niin pitkään, että olin jo alkanut uskoa, etten saisi koskaan Suomesta oman alani töitä, ainakaan ennen kuin puhuisin suomea täydellisesti. Se tuntui ihmeeltä.” 

Teemu Karhun toimesta Natarajanin CV oli löytänyt tiensä Tampereella toimivan Piceasoft-ohjelmistoyrityksen henkilöstöjohtajan Pauliina Liuhalan työpöydälle.  

”Tiesimme, että Suomea ja koodia -valmennus kestäisi yhdeksän kuukautta, mutta meillä oli tarve löytää harjoittelijoita nopeammin, joten otimme Prithan ensin harjoittelijaksi perehtymään työtehtäviimme, yritykseemme ja ihmisiimme. Näin työharjoittelu jakautui pitkälle aikavälille ja Pritha pystyi suorittamaan valmennuksen samaan aikaan, kun hän työharjoitteli meillä. Valmennus ja työharjoittelu tukivat toisiaan, joten kyseessä oli myös meidän näkökulmastamme matalan kynnyksen kokeilu.” 

Liuhala kertoo, että Natarajanissa kiteytyivät kaikki ne asiat, joita Piceasoft arvostaa työntekijöissään. Palkkaamispäätöstä ei tehdä Piceasoftilla koskaan pelkän koulutus- ja kokemustaustan perusteella, vaan hakijan persoona vaikuttaa myös paljon.  

”Huomasimme nopeasti, että haluamme pitää Prithasta kiinni. Hänessä vakuuttivat positiivinen asenne sekä halu oppia ja kehittyä. Prithan kanssa pääsimme nopeasti tilanteeseen, jossa tuntui oikealta palkata hänet vakituiseksi. Hän teki itse rohkeasti ja aktiivisesti töitä sen eteen, että kasvoi osaksi tiimiä.”  

Liuhala sanoo, että Piceasoftilla Suomea ja koodia -valmennus on nähty hyvänä ja luontevana tapana löytää lahjakkaita ja motivoituneita työntekijöitä. 

”Suomea ja koodia -sapluuna on ollut yrityksen vinkkelistä ihanteellinen tapa löytää lahjakkaita ihmisiä. Määrittelemme, millaisia osaajia tarvitsemme, ja saamme listan kandidaateista, joihin voimme olla yhteydessä ja pyytää haastatteluun.” 

Liuhala haluaa kannustaa yrityksiä suuntaamaan katseensa avoimesti muualta Suomeen muuttaneiden osaajien suuntaan. Hänen mukaansa kansainvälisillä osaajilla on usein erinomainen koulutus- ja osaamistausta. 

”Haluamme olla avoimia sille, että meillä olisi töissä eri kansallisuuksien ja kielialueiden edustajia. Liikevaihdostamme 95 prosenttia tulee ulkomailta, joten kansainvälisten osaajien työllistäminen on kilpailuetu. Ymmärrämme myös asiakkaitamme paremmin, kun meillä työskentelee ihmisiä eri kulttuureista. Siksi meillä ei ole ehdotonta suomen kielen vaatimusta.”